Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

lauantai 4. marraskuuta 2017

Kengitystyöt vanhassa navetassa - miten vaihtaa lahot hirret?

Vanha navettani alkaa nousta unohduksen alhosta, johon se edellisen omistajan aikana pääsi painumaan - ihan sananmukaisestikin. Hirret olivat todella lahoja, osa pelkkää pölyä ja multaa. Lähinnä navetta oli purkukuntoinen. Vaan ei minun mielestäni. Olen aina haaveillut vanhasta navetasta ja nyt kun sellainen tilan oston mukana minulle siirtyi, ei mielessäni käynyt hetkeäkään purkaa sitä pois! Päin vastoin, jo alusta asti oli selvää, että hirsinavetta korjataan ja sinne tulee eläimiä. Ammuja!
Ruskis tuli tarkistamaan työmaan.
"Eikö se muka jo valmistu? Ajan puolestakin pitäisi olla jo valmista..."

Navetan alle tehdyn uuden ja osittain korjatun sokkelin päälle oli helppo viritellä erilaisia tunkkeja. Onhan betonilattia- ja sokkeli kovaa tavaraa verrattuna siihen, että nosto olisi tapahtunut talon ulkopuolelta maata vasten. Sekin toki on mahdollista, mutta vaatii melkoiset hirsi- ja lankkurakennelmat, jotta tunkeille saadaan riittävä vastepinta. Muuten tunkit vain painuvat maahan eikä rakennus nouse yhtään, pahimmillaan tunkit saattavat jopa kaatua ja lennellä ties minne, tuhoisin seurauksin.


Kaikki mi jäljellä on. Toisinaan malliksi
 jäi vain pieni pätkä muuten läpilahoa
hirttä. No, nurkan mallin tästä sentään saa...
Nurkan kopiointia korvaushirteen.
Piirrettynä, ennen veistoa.
Nurkan veistäminen meneillään.

Tässä salvosta on raotettu sen verran,
että korvaushirren asentaminen on mahdollista.

Nurkkasalvoksen muodon tarkistamista ja mittaamista ennen kehikon laskua paikoilleen.


Hienosäätöä... Tarkkaa on!

Seiniin kiinnitin följärit jokaiselle seinälle. Seinää kohti niitä tuli kaksi, eli molempiin päihin seinää, ei kuitenkaan aivan nurkkiin, vaan jokseenkin mittakaavalla: jaa seinä viiteen osan ja ensimmäisen ja toisen, sekä neljännen ja viidennen viidenneksen rajakohtaan tuli nostopisteet.

Tunkkeina työssä käytettiin 20 tonnin ja kahta 50 tonnin tunkkia. Näillä rakennusta nosteltiin aina tarpeen mukaan, juuri sieltä mistä hirttä kulloinkin vaihdettiin. Mutta yllättävää kyllä, suurena apuna oli myös pienenpieni haitaritunkki, itse asiassa kaksi sellaista. Niiden nostokyky on ehkä 500 kilogrammaa, mutta ne ajoivat asiansa hyvin! Niillä siis nostettiin kengityshirret paikoilleen sovituksen ajaksi ja lopulta niillä tunkattiin hirret paikoilleen, kun välissä oli jo pellavat ja vaarnatapit, oikeastaan tymlingit. Eli ne vain hirren puoleen väliin kairattuihin reikiin laitetut tapinnysät. Lopulta samoilla tunkeillä pidettiin hirsi vielä hetken paikallaan, jotta sen pääsi naulaamaan väliaikaisilla kannakepuilla ylempään hirteen. Kannattaa aina käyttää mielikuvitusta kaikenlaisten teknisten apuvälineiden käyttämisessä perinnerakentamisen helpottajina!

Tässä sama kengityshirsi sisäpuolelta. Pellavat on jo paikallaan.
Huomaa nostopiste: järeä tunkki on suoraan sisäpuolisen följärin alla.
Erään toisen hirren vaihtoa. Huomaa hirttä "ilmassa" pitävä pieni haitaritunkki.
 Oikein näppärä ja kätevä! Huomaa myös följäriin pultattu nostokorvake, nostorauta.
Sillä saadaan aikaiseksi nostopisteen siisto haluttuun suuntaan.

Hirsiä joutui vaihtamaan paikoitellen kolmanteen varviin asti. Juuri siihen tarkoitukseen nuo juuri mainitsemani väliaikaiset kiinnikepuut ovat hyviä. Koska useita hirsiä joutuu laittamaan "samaan aikaan" rakennuksen alle, on niiden paikallan pysyminen varmistettava.

Muutama hirsi jo paikoillaan. Kuvan ottohetkellä alinta hirttä pitää vielä paikoillaan haitaritunkit.
Puolikasta korvaushirttä ja päädyn hirsiä sen sijaan kannattelee jo väliaikaiset lautakannattimet.

Kun kaikki lahot hirret alaosasta oli poistettu, merkitty ja säästetty malleiksi, alkoi uusien korvaushirsien sovittaminen paikoilleen. Ensimmäiseksi paikoilleen veistetään ylin kaikista alaosan kengityshirsistä. Sen nurkat tehdään mallin mukaan, jotta se sopisi vanhan, sen yläpuolella olevan hirren kaveriksi. Tästä alaspäin olevat hirret eivät tarvitse välttämättä mallia tai ainakaan mallia ei tarvitse orjallisesti noudattaa- riittää että työ on hyvälaatusita ja nurkat ovat siistejä. itse kuitenkin tein lähes kaikki hirret enemmän tai vähemmän mallin mukaan. Sillä tavalla sain aikaiseksi lähes alkuperäisen seinän tyylistä salvosta, myös mittasuhteiden säilyessä. Samalla myös rakennuksen alkuperäisen tekijän kädenjälkeä arvostetaan.

Nurkkasalvaimena on tässä rakennuksessa muista tilan rakennuksista poiketen löhenpyrstö lukolla, tai jos haluatte, lukkonurkka lohenpyrstöllä. Aivan juuri samanlaista nurkkamallia en ole löytänyt mistään oppaasta, enkä tämän seutukunnan ulkopuolelta muutenkaan. On toki hyvin saman kaltaista, mutta ei tälläistä, jossa kaikki pinnat ovat viistettyja ja viettäviä. Salvaimessa on myös viisto lukko, joka kiristää nurkkaa tiukaksi. Nurkkamalli kiilaa itse itsensä erittäin tiukkaan. Malli on suunniteltu siten, että se puristuksen voimasta kiristää kehikkoa sisäänpäin ollen siten erittäin tukeva ja tiivis - edellyttäen toki, että kirvesmies on asiansa osannut! :D

Lohenpyrstö lukolla - tai sitten lukkonurkka lohenpyrstöllä.
Kuinka vain kukakin haluaa!
Tässä nurkka vielä viimeistelemättömänä.

Aina täytyy muistaa varmistaa hirsien paikoillaan pysyminen erilaisien
apuvälineiden avulla: käytetään kiiloja, palikoita, apukapuloita,
tunkkeja... Mitä tahansa, joka lisää työn turvallisuutta!
Jokaisen hirren nurkkasalvokseen ja varaukseen laitoin pellavasoiroa. Alkujaan rakennuksessa on käytetty sammalta ja sitäkin hyvin vähän. Päädyin pellavaan lähinnä sen helppouden vuoksi, ja lisäksi sitä oli jo entuudestaan varastossa ja johonkin se kannatti käyttää...


Punasaappainen Nainen veistää...
...Ja Pientilan Ukko selittää telson periaatetta.
Vaarnatapeista ja tymlingeistä tein perinteisiä hieman elliptisiä tappeja, ilman neliömäisyyttä. Sen sijaan ne ovat 8- kulmaisen kaltaisia. Vuolin ne tosin hieman hirren pituussuuntaan nähden ylikokoiseksi ja teräväsärmäisiksi, että tapit todella kiristyvät ja sitovat hirret lujasti paikalleen. Juuri siksi jouduinkin laittamaan hirret tunkilla puristen paikalleen. Tymlingeistä ja tapittamisesta lisää seuraavassa navettaa käsittelevässä tekstissä!

Toistaiseksi hirren varauksia ei ole jälkitilkitty, eikä pursuilevia pellavia ole leikattu pois. Kun rakennus on siinä mallilla, että kaikki paino lepää hirsien varassa, niin sitten kehikon voi jälkitilkkiä- muutenhan hirret vain nousevat pois paikoiltaan, ellei painoa ole. Samoin nurkkien ylimeneviä osuuksia (luokkaa 5 mm) ei ole vielä veistetty pois. Se on viimeisiä töitä hirsityömaan osalta.

Tällä hetkellä rakenuksessa on menossa ylimpien hirsikertojen vaihto - katto on nostettu ilmaan rakennuksen päältä, melko hurjan näköistä! Samoin yläpohjan kannattajien veisto paikalleen on menossa. Pienen tauon aikana joka veistotyöhön on tullut muista syistä, olen tehnyt sitten oveen, ikkunaan ja paskaruuman luukkuun karmit. Ovetkin teen pian ja ikkunoiden kunnostus on Punasaapaisella hyvällä mallilla.

Seuraavassa numerossa siis rungon ylimpien hirsien vahtoa ja katon nostelua ja muuta mukavaa!

8 kommenttia:

  1. Hienua! Seikkaperäistä selitystä mielikuvaharjoittelun pohjaksi; samantapainen homma on mulla edessä ensi keväänä.

    VastaaPoista
  2. Ahaa! Kai kirjoitat siitä myös? Luen mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän. Laita sitten kertomusta navettasi ylähirsien vaihdosta myös, jooko!

      Poista
  3. Vimpan päälle hyvin tehtyä työtä. Dokumentoitu myös hienosti. Mullakin olis tuossa pihassa vanha sauna jossa on jopa viljaa kuivattu. Sen osaisin noilla opeilla remontoida, vanha akka vaan on sellanen ettei se viitsi. Katselee kyllä kovin mielellään toisten saavutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta. Hmm, entäpä jos laitat jonkun muun korjaamaan saunan?

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D