Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935
Kuva Pientilalta joko vuodelta 1934, tai 1935

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vanha hirsinavetta tänään. Rojekti eristyy

On kulunut noin vuosi siitä, kun julkaisin videoplökkäyksen Pientilan vanhan hirsinavetetan kuulumisista. Silloin oli juuri aloitettu sokkeli- ja betonitöiden teko. Nyt ne ovat loppusuoralla, navetassa on jo hierretty lattia, samoin lantalassa. Myös navetan korjatut sokkelit ovat valmiit.

Betonityöt ovat olleet monivaiheinen operatsjooni. Kun tehdään sokkeli olemassa olevan rakennuksen alle ja puretaan paikalla ollut edellinen sokkeli niin on hyvin tärkeää tukea rakennusta altapäin riittävästi. Tässä työssä käytin hyödykseni seiniin jo vuosi sitten pultattuja följäreitä, jotka ovat niin järeät että seiniä tukevan ja sitovan ominaisuutensa lisäksi ne kestävät hyvin myös nostaa niiden alapäästä suurellakin tunkilla. Työmaalla kun on käytössä 50 ja 25 tonnin tunkkeja... Melko järeitä, mutta eipähän lopu voima kesken!

Navetan pihan puoleisen sokkelin valua. Anturahan on tehty jo aiemmin,
katso video, tuolta!

Rakennus lepää tällä hetkellä näiden följäreiden alapäihin koottujen parrukasojen päällä. Näennäisestä "hökkelimäisyydestään" huolimatta kasat ovat erittäin tulevia, sillä ne ovat hyvin tuettuja ja järeästä puusta tehtyjä- ei mitään kakkosneloskasoja.

Sokkelia valaessa rakennuksen tukeminen muuttui ja vaihtui työn etenemisen mukaan. Oman haasteensa työhön toi se, että betonimuottilaudoitus piti tehdä tukikasojen väliin. No, siitäkin selvittiin kyllä. Tosin viimeiset vormulaudat ovat yhä paikoillaan, koska ne eivät tietenkään sovi tulemaan pois ennen kuin tukikasat on purettu.

Vanhan sokkelin korjauskohdan rakentumista.
Toisinaan perinnerakentajakin turvautuu moderniin akkuteknologiaan
akkusahan muodossa...

"Herrajjee. Mitähän tästä tulee? Pysyykö tuo tuolla mäen päällä??"
-Navetan alapuolle on tässä kaivettu paikallisen kaivurimien toimesta lantalan kohta.
Tuo maa-aines ja irtokivet on sittemmin lantalan valmistumisen aikoihin "sidottu" betonivallilla kiinni.

Sokkelin betonitöitä tehtiin pitkälle syystalveen, vaihe vaiheelta. Viimeisessä erässä käytettiin jo pakkasbetonin lisäainettakin. Se muuten aiheuttaa betoniin sellaisen ominaisuuden, että betoni ei lähde, ei sitten millään, vormulaudoista irti! Joten kerran käytetyt vormulaudat ovat sitä myöten selviä sitten... Yleensähän käytän laudat monta kertaa, ne vain putsataan heti irroitettaessa.

Alkukesällä 2017 koitti sitten kauan odotettu navetan lattian uudelleen valu. Lattiahan oli ollut jo heti navetan valmistuttua betonipermanto, mutta sen myöhemmin murentuessa oli lattia korvattu lehmien kohdalta puupedeillä. Nyt lattia tehtiin sen oletetun alkuperäisen mallin mukaan. Tuo malli toki perustui- alkuperäisen lattian lähes kokonaan puuttuessa- soveltavaan kansatieteeseen, eli folklorismiin. Päättelin, millainen lattia olisi voinut olla, millainen navettaan sopii niin tyylillisesti kuin fyysisestikin. Lopulta päätin tehdä kolmen lehmäpaikan navetan varustettuna yhdellä nuorkarja/ vasikkakarsinalla. Hätätilanteessa on otettavissa vielä yksi nuorkarjapaikka käyttöön. Navetassa on myös perinteinen lantakouru talikkotyhjennyksellä lantaluukun kautta. Myös virtsan erittely on lantakourussa, mutta sen viemäriputki menee ainakin toistaiseksi suoraan lantalaan pitäen lantamassaa kosteana ja kompostoituvana.

Betoniauton kuski sai juuri ja juuri ujutettua rännivaluauton
ränninnavetan ikkunasta sisään, mutta levitysliikettä se
ei voinut tehdä...


Katsokaapa video, jolla ahkerat lattiamiehet lapiovat betonkia! video


Navetassa on myös vanhan malliset parrenerottajat. Vanhan mallisilla tarkoitan nyt jälleenrakennusajan putkesta väännettyjä kaarierottajia. Ne ovat irroitettavat ja niitä ei käytetä, ellei joku otus päätä loikoilla parressa poikittain vieden muiden makuupaikan. Puisiakin parrenerottajia harkitsin, mutta ne eivät koskaan ole irroitettavia- ja minä kaipaan natettaan muunneltavuutta tarpeen mukaan: voin tehdä sinne nyt parsipaikkoja, karsinoita, selkeää lattiatilaa- mitä vain, kulloisenkin tarpeen mukaan.

Lattiavalun tasaamista. Lantakourussa oli näppärä seistä, sillä
muutoin olisin joutunut kahlaamaan betonissa. 
Tässä lattia valettuna ennen hiertoa.

Iloinen lattiamies työnsä ääressä saatuaan uunilämmintä pullaa.

Ruokintapöydän lopullista rakennetta en ole vielä päättänyt, mutta varsinaisen ruokintaperren teen puusta vanhaan tyyliin- ilman sulkumekanismia.

Myöhemmin, navetan muiden töiden valmistuttua teen vielä karjakeittiön, vedän navettaan veden juomakupeille ja rakennan lantalaan kattoa.

Seuraavaksi kuitenkin on vuorossa hirsityöt. Ne alkavat viikon- parin sisään. Tulee olemaan haasteellista tehdä korvaushirret navetan alkuperäisen nurkkasalvaimen mukaiseksi, koska kyseessä on erikoinen malli: lohenpyrstö lukkonurkalla. Jokin täkäläinen erikoisuus kaiketi... No, siitäkin pitää selvitä, teemme Punasaappaisen naisen kanssa vaikkapa pari harjoitusnurkkaa jämähirrenpätkiin ensiksi, jotta saamme selville nurkan salat.

Kannattaa vilkaista myös aiemmat asiaa käsittelevät plökkäykset: tuolta ja sieltä.

Palaan aiheeseeen uuden kuvamateriaalin kanssa kun hirsityöt ovat jollain mallilla. Tai sitten palaan linjoille jonkin muun aiheen kanssa. Tai mistä sen tietää... :)

10 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää! Innolla jään odottamaan, minkälaisia asukkeja navetta saa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! No yksi tuttu asukki sinne ainakin saapuu. :) Ja jos kaikki menee hyvin, niin saapuu vasikkansa kanssa. Ruskis poikii nyt lähiviikkoina. :D

      Poista
  2. Hieno projekti. Usein vanhoissa betonilattianavetoissa parret päällystettiin puulla alunperinkin, koska se eristi usein kylmää betonilattiaa ja parsimattojakaan ei tunnettu vielä toviin joten oli myös hieman pehmeämpi.

    Virtsaränni on hyvä idea mutta siinä on hyvä huomioida ettei sen kautta tule vetoa navettaan. Pehkuihin kun imeyttää virtsan niin se toimii hyvin lantalassakin.
    Rehupöydästä tekisin itse matalan jotta lehmät voi pitää siinä maatessan päätään, tällöin ne V-ruokintaaukot niinkuin vanhoissa pitkäparsissa ei välttämättä toimi ainakaan niin kapeana alaosastaan, vaikka hyvät estämään lehmiä kiskomasta rehua parteen. Jokin niskapuomi esim. hoikasta hirrestä voi olla toimiva myös erottaja-aidaksi kenties.

    Sitten vaan karjakeittiö kylkeen ja navetan eteinen siihen sivuun jota pitkin kulku navettaan joka myös estää vetoa kun ei suoraa ovea ulkoa navettaan...

    Sorry kun näin tässä mietiskelen, joitain uuspientilallisten navettaratkaisuja olen ollut miettimässä joskus. Se on hienoa kun joku haluaa niin ikään harrastuksena pitää lehmiä, sinähän kyllä olet koulun käynyt ja niin ollen hyvät edellytykset kaikkeen. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein hyvästä kommentista! Tämä oli täyttä asiaa. Mukava, että joku on ihan mietiskellyt navettaani ja antanut ehdotuksia sen korjaamiseen. :)

      Puisissa "makuuparsissa" on ainoastaan se huono puoli, että ovat helposti liukkaat. Ja betoni taas on kuin raastinrauta. Niiettä kumpikaan ei ole ihan optimaalinen materiaali...

      Joo tuo virtsarännin kautta tuleva veto. Siihen tulee sellainen valurautaritilä, mutta eihän se täydellisesti vetoa estä, vähentää korkeintaan.

      Tuossakin on mietimisen paikka, että millaiset parsirakenteet ruokintapöydälle lopultakin tulee. Periaatteessa tekisin mieluiten mahdollisimman avarat ja mukavat, mutta kuten sanoitkin, niin sitten heinää löytyy takuulla lehmien altakin. Samoin tällöin ahneet eläimet vievät toistenkin eväät...

      Karjakeittiö tulee entisen ulkohuussin paikalle. Pieni siitä tulee, mutta kunhan nyt edes jonkinlaisen saa, niin hyvä! Kuumaa vettä kun tarvitaan kuitenkin. Alkujaan navetan edessä on ollut jonkinlainen varikeittiö, eli pränni, josta kuuma vesi on saatu.

      Navettaan olen kyllä eteistäkin miettinyt, ainoa este sille on se, että muuttuuko navetan ulkonäkö liikaa? Tuskin tosin huonompaan suuntaan kuitenkaan.

      Heh, kallis harrastustan se on tämä karjanpito ja maatalous. Toisaalta, voisihan sitä vaikka ryypätä rahansa, niin että kaippa tämä on kuitenkin parempi tapa köyhtyä? ;)

      Kiitos!

      Poista
    2. Joo eipä kestä. Tuli tähän vielä mieleen kommentoida tuohon puisiin parrenpohjiin, ainakin sanotaan että jos lankut asettaa lehmästä katsoen poikittain, sen ei pitäisi olla liukas. Betoniparsi ei ole enää tätä päivää pientilojen navetassakaan, jotain vanhoja parsimattoja voisi jostain lopettaneesta talosta kysyä tietysti mutta puu on mielestäni aika hyvä.

      Vilkaisin vanhempaa postaustasi jossa kerrot navetasta tarkemmin, onhan siinä sola, ja sehän sitten suojaa tuulilta myös jonkin verran joten välttämättä eteinen ei ole välttämätön ellei solan päähän halua tehdä ovia.
      Karjakeittiölle se on varmasti hyvä paikka mitä olet ajatellut, varsinkin jos lypsää, on kuuma vesi näppärää olla navetalla saatavilla. Eräällä muutaman lehmän pientilalla vesi kuumennetaan vedenkeittimellä, hidasta ja hankalaa litran keittimellä kun pitää kuitenkin utareet pyyhkiä ja pestä kaikki astiat, konelypsy vaatisi vielä enemmän vesiä mutta sielä käsinlypsy. Jossain on ollut sähkö- tai kaasukeittolevyjä, hitaita mutta parempia ehkä kun saa isossa kattilassa paljon. Puilla lämmitettävä pata tai jokin puuhella paras varsinkin jos on omaa puuta, risua jne. kuivaa poltettavaa.

      Aiemmin monilla pientiloilla tuotiin kuuma vesi tuvasta, lypsyastiat, jopa lypsykoneetkin pestiin tuvassa jne. mutta ei mielestäni tätä päivää varsinkin jos muuhun mahdollisuus. Maidonkäsittely kyllä sopii asuintiloihin jos ei paljon maitoa.

      Pientilailu on kuitenkin mukava harrastus ja saa siitä sitten toivottavasti edes maidon ja lihan sitten kotoa. Heh, itsekin sanon aina samaa kun hankin harvoin jotain kallista että en polta enkä käytä paljoa alkoholia :-) Ainahan se aloitusvaihe on kallista...
      Tsemppiä!




      Poista
    3. Hmm... Niin. Poikittaiset ovat liukkaat poikkipäin... Mutta silti parempi kuin pelkkä betoni, vaikkakin toki kuivittaisin melko reilulla kädellä.

      Juu kyllä siinä sola on. Mutta kylmähän se on, vaatisi tosiaan vähintään ulko-ovet.

      Jos vie ulos juomavesiä, niin kyllä kuumaa vettä menee paljon. Ettei heti jäätyisi saaviin. Ja kiehuvalla vedellä saa jo jäätyneen juomasaavin sulaksi.

      Kyllä tämä mukava harrastus on. Kiitos!

      Poista
  3. Kyllä se kumminkin harrastuksena vaikkapa golfinpeluuseen verrattuna on parempi. Vaikka kalliita ne on molemmatkin, mutta ryyppäys vaihtoehto se vasta... Siinä se isommassakin talossa ihan päätoiminen maatalous muuttuu ryyppäämisen rinnalla harrasteluksi ja sitten tyhjäntoimittamiseksi lopulta surkeudeksi, kunnes tulee noutaja. Esimerkkejä on siellä sun täällä.

    Mutta ei mun tommosta pitäny kirjoittaa, jatkoin vaan tavallaan tuota sinun ylläolevaa palstaasi. Hienoa kun tilallasi tapahtuu pontevasti uusia asioita. ja saappaat ne värilliset ovat nurkan malleja kokeiltaessa kuvioissa mukana.

    Senverran vielä, että puiset parsirakenteet ovat tosiaankin liukkaat, ja olen minä betonilattiankin navetassa nähnyt joka oli liukas. En tajua miksi se oli liipattu. Poikivan lehmän alle heitettiin puhallushiekkaa.
    Pitkää lämmintä syksyä toivottelee kanat ja minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no jaa, en tuosta golffaamisesta osaa sanoa oikein mitään. Tai no, vihreällä nurmellahan siinäkin ollaan, siellä vaan ei ole lehmiä. :)

      Juomalla on moni talo hävitykseen ajettu vieraalle myyty... :(

      Joo se konehierto ja käsin metallilla hierto tekee liukkaaksi. Ja aika. Se tasoittaa pahimmat röpöliäisyydet, niin luonteesta, kuin permannosta. :D

      Kiitos samoin!

      Poista

Olkaa niin armolliset, että suvaitsette saattaa tietooni eräitä mielipiteitänne ja kysymyksiänne koskien blogiani. :D